Mukava puheensorina ja kahvin tuoksu tervehtivät Heimo hankkeen ovista sisään astuvaa. Pöydän ääressä valmistuu upeita erilaisia käsitöitä, muun muassa maalaten ja luonnon materiaaleista askarrellen. Toisaalla kootaan palapelejä ja opetellaan uusia sääntöjä yhdessä.
Tämä tunnelma on minulle tuttu nyt jo viikkojen ajalta kun, olen Yhteisöpedagogiopiskelijan roolissa saanut kulkea Heimo hankkeen matkassa lokakuun lopusta lähtien. Tässä kirjoituksessa haluan jakaa kokemuksiani ja muutamia pohdintoja liittyen harjoitteluuni hankkeessa.
Harjoittelu valmistaa työelämään
Harjoittelun aikana olen päässyt tutustumaan hanketyön arkeen sekä työskentelemään yhdessä toisten ammattilaisten kanssa osana tiimiä. Olen päässyt kokeilemaan ja vahvistamaan taitojani erityisesti ohjaustyössä ja viestinnässä sekä asiakkaiden kohtaamisessa. Heimossa minut on otettu mukaan omana itseäni ja olen saanut solahtaa osaksi mukavaa ryhmää sekä ammattilaisten tiimiä. Tämä on antanut itselleni arvokkaan mahdollisuuden oppia uutta itsestäni ja lisätä osaamistani.
Harjoitteluuni on kuulunut myös verkostotapaamisia, joissa eri järjestöt ja toimijat ovat kokoontuneet yhdessä erilaisten teemojen äärelle. Näissä tapaamisissa olen päässyt kuulemaan, minkälaista työtä eri järjestöt ja toimijat tekevät sekä minkälaisia yhteistyön mahdollisuuksia toimijoilla on. Tämä on avannut ymmärrystä siitä, kuinka yhdessä tekemällä voidaan vaikuttaa asioihin isommalla pensselillä ja vahvistaa palveluihin ohjautumista asiakastyössä sekä toimintakykyämme erilaisten asioiden edistämiseksi.
Koen itse yhteistyön vahvaksi voimavaraksi niin työelämässä kuin elämässä yleensä. Verkostotapaamisissa olen saanut inspiraatiota siihen, kuinka yhdessä tekemällä voimme vahvistaa omaa toimijuuttamme ja näin ollen lisätä myös asiakasryhmiemme mahdollisuuksia.
Opiskelijat osana hanketyötä
Harjoitteluni aikana olen päässyt tutustumaan ja toimimaan myös muiden, eri aloilla opiskelevien opiskelijoiden kanssa. Tämä on syventänyt oppimistani ja avannut hyviä uusia näkökulmia ammatilliseen työskentelyyn. Erilaisista taustoista tulevien opiskelijoiden kohtaaminen on auttanut näkemään, miten eri tavoin omaa osaamista voi hyödyntää ja kehittää.
Heimossa opiskelijat on otettu mukavasti vastaan osaksi yhteisöä. He tulevat osaksi työskentelytiimiä ja tuovat oman osaamisensa ja panoksensa hanketyön arkeen. Heimossa olen myös kuullut ajatuksen siitä, että ”kun tapaa uusia ihmisiä, oppii uusia asioita heidän kauttaan”. Olen myös kokenut itse tämän todeksi harjoitteluni aikana. Heimossa jokainen työntekijä ja asiakas saa jakaa omaa osaamistaan muidenkin iloksi ja antaa näin inspiraatiota myös muille.
Yhdessä tekeminen osallisuuden ja inspiraation lähteenä
Olen harjoittelussani saanut todistaa, kuinka monenlaisia vahvuuksia meillä kaikilla on – elämäntilanteesta riippumatta. Ajattelen, että on hienoa ja tärkeää tulla aidosti nähdyksi sekä omien kipukohtien mutta erityisesti myös omien vahvuuksien ja voimavarojen kanssa. On ollut hienoa olla läsnä, oppia uutta ja jakaa yhteistä matkaa aina hetken kerrallaan.
Harjoittelu on antanut minulle paljon. Olen saanut erilaisia kokemuksia yhdessä Heimon kanssa retkeillen ja touhuten sekä lisäksi oivalluksia ihmisyydestä ja osallisuudesta. Harjoittelu on myös osaltaan syventänyt halua oppia lisää näistä aiheista. Jatkakaamme siis edelleen oppimista, koska niinhän sitä sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu.
Marjo Nissinen (yhteisöpedagogiopiskelija, Humak)